Muurien sisällä

Päätimme Arton ja Tommin kanssa yrittää päästä Gallen vankilan muurien sisäpuolelle. Meillä oli etukäteen tieto, että sinne tarvitaan ministeriön lupa. No, tietenkin siitä syystä jos virallisia tarkkailijoita tai lehdistöä tulee paikalle, heillä on aikaa siistiä paikat ja järjestellä asiat niin, että kaikki näytää hyvältä.

Ajoitimme vierailun aamun vierailuaikaan, jolla varmistimme että pääsemme ainakin vankilan sisäpihalle. Pääportti erotti vilkkaan pääkadun ja vankila-alueen. Portilla oli vastassa neljä naisvartijaa, jotka ystävällisesti ohjasivat meidät turvatarkastukseen. Tarkastus oli vain muodollinen eikä minun reppuani katsottu lainkaan. Kysyivät vaan, että onko kännyköitä. Tommi luovutti puhelimen tarkastuspisteeseen, ja eikun sisään.

Esittelin itseni suomalaiseksi poliisiksi, ja jo alkoi tapahtua.

Sisäpihalla oli kymmeniä ihmisiä, jotka olivat tulleet tapaamaan vangittuna olevia omaisia tai ystäviä ja tuomaan ruokatarvikkeita ja tupakkaa lisänä surkealle vankilaruoalle. Ilmoitimme eräälle vartijalle käyntimme tarkoituksen, että haluaisin tehdä jutun lehteen. Esittelin itseni suomalaiseksi poliisiksi, ja jo alkoi tapahtua. En tiedä miten hän ymmärsi asian, mutta hetken päästä meidät ohjattiin kahden naisvartijan toimesta rautaovesta sisään naisosastolle. Olimme hieman hämillämme kun astuimme sisään. Pienellä pihalla oli ulkoilemassa useita kymmeniä naisvankeja, ja kun astuimme sisään alkoi kauhea kuhina ja huokailu.

Piha oli erittäin kuuma, eikä korkeiden muurien vuoksi tuulikaan päässyt vilvoittamaan sitä. Rakennuksessa oli useita kymmeniä avosellejä, jonne vangit suljettiin yöajaksi. Siinä seistä toljotettiin jokunen minuutti, kunnes eräs naisvartija tuli kysymään ketä tulitte tapaamaan. Kun meillä ei ollut nimiä tiedossa, ja kerroin että tulimme vain tutustumaan vankilaan, meidät ohjattiin ystävällisesti ulos portista.

Pyysin saada tavata jonkun korkea-arvoisemman henkilön, joka voisi kertoa vankilasta enemmän. Hetken päästä meitä tuli tapaamaan upeassa uniformussa oleva mies, jolla oli rinnuksessa merkkejä vaikka muille jakaa. Hän esitteli itsensä vankilan varajohtajaksi. Kerroin käynnin tarkoituksen, ja heti aluksi hän kertoi, että kuvaaminen on kielletty. Kuvia saa ottaa ainoastaan kadulta sisäpihalle. Istahdimme sohvalle ja hän vastasi ystävällisesti kysymyksiini. Sri Lankassa on 28 vankilaa eri puolilla maata ja suurimmat sijatsevat Colombon ympäristössä. Gallen vankilassa on 850 miesvankia ja naisosastolla kuutisenkymmentä. Työntekijöitä on 285.

–paikalliset sotilaat tulivat paikalle ja ampuivat 30 vankia–

Kun kysyin onko vankilapaot yleisiä, hän kertoi että kahteen vuoteen ei ole kukaan päässyt pakoon. Tietotoimistoni kertoi mulle, että pari vuotta sitten oli vankilakapina, jossa paikalliset sotilaat tulivat paikalle ja ampuivat 30 vankia, ja kapina loppui lyhyeen. Asiasta uutisoitiin täällä televisiossa. Apulaisjohtaja kertoi, että heillä ei pidetä ulkomaalaisia vankeja, joka ei pidä paikkaansa. Olihan Artokin ollut siellä, ja tietää asian todenperäisyyden.

Pihalle ajoi kuorma-auto, ja luottovangit tulivat purkamaan kuormaa. Siinä oli ruokatarvikkeita, jotka ulkopuoliset tahot olivat lahjoittaneet vangeille. Meni niistä takuulla osa myös vartijoiden suuhun. Kiittelin vieraanvaraisuudesta, vaikka meille ei siellä kahvia tarjottukaan, ja nappasimme muutaman kuvan kadulta vankilan portista.

Mukava kokemus taas lisää, mutta niihin olosuhteisiin joutuminen olisi kaikkea muuta kuin miellyttävää. Pysytään kaidalla tiellä niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s