Kuoleman kentille, lähtö raiteelta neljä.

Katsottuani Sri Lankassa dokumentin “Sri Lankan kuolemankentät”, halusin omin silmin nähdä tämänhetkisen tilanteen ja päästä haastattelemaan siellä asuvia ihmisiä. Matka alkoi 26.02.2014 Hikkawadusta ensin bussilla Colomboon. Päätimme lähteä yöllä kahden aikaan, jotta saisimme istumapaikan, sillä matka veisi noin 3 tuntia. Bussi tuli, mutta jäljellä oli vain seisomapaikkoja. No, nyt seistään koko matka, ajattelin. Alkoi kestovoimaharjoitus koko keholle. Kaksin käsin kiinni ylätangosta, ja sitten mentiin.

IMG_1564

Vinkkinä vain, että kannattaa ostaa munkinkaapu, ja aina löytyy istupaikka.

Bussien ajotyyli on tosi vauhdikasta, ja rahastaja ohjaa avonaisesta ovesta ohitettavaa liikennettä, jotta ohitus sujuisi nopeasti. Musiikkivideot soivat kovalla, ja Colomboon menevät työläiset torkkuivat, ja osa pystyi nukkumaankin. Mahtoi olla musiikin tarkoitus vain se, että kuski pysyy hereillä. Vinkkinä vain, että kannattaa ostaa munkinkaapu, ja aina löytyy istupaikka. Paikat munkeille on merkitty kaikissa julkisissa kulkuneuvoissa.

Vähän ennen Colomboa vapautui hetkeksi istumapaikka, joka todellakin oli tarpeen. Junalipun ostoon ja valmistautuminen 8 tunnin matkaan. Matkaa on vajaat 300 kilometriä, ja lippu maksoi noin kaksi euroa. Junissa on kakkos-ja kolmosluokka, ja päätimme mennä kansan pariin kolmoseen säästääksemme 50 senttiä. Juna saapui ajoissa raiteelle neljä, ja paikat löytyivät helposti, sillä siihen suuntaan ei ole aamuisin ruuhkia.

Kaveri tuossa kertoi kerran matkustaneensa 42-paikkaisessa bussissa, jossa oli 176 matkustajaa ja kerran 8 paikkaisessa vanissa jossa oli ollut 42 matkustajaa.

Valuimme läpi slummialueiden kohti määränpäätä. Asumukset olivat karmeita lääviä, ja junat olivat niin täysiä, että osa matkustajista roikkui ulkopuolella. Kaveri tuossa kertoi kerran matkustaneensa 42-paikkaisessa bussissa jossa oli 176 matkustajaa ja kerran 8-paikkaisessa pakettiautossa, jossa oli ollut 42 matkustajaa. Sivuovi oli poistettu, jotta tilaa saatiin lisää. Junavaunu oli hyvin ilmastoitu, sillä ovet ja ikkunat olivat auki ja muutama tuuletin pyöri katossa. Ihan miellyttävä matkakeino verrattuna bussiin.

Oli mukava tarkkailla ihmisiä, jotka vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Sitten tuli lipuntarkastus. Tarkastajat tulivat kakkosluokan vaunusta mukanaan nuori mies. Tarkastajat katsoivat miehen lompsaan, ja ottivat sieltä tukon rahaa. Kävin myöhemmin kysymässä mitä siinä tapahtui. Poika kertoi, että hän oli väärässä luokassa ja konnarit ottivat rangaistukseksi 2000 rupia sakkomaksua. Maksu määräytyy sillä perusteella, paljonko lompsassa on rahaa. Nyt vietiin pojalta puolet. Meniköhän rahat valtion kassaan vai jakoivatko konnarit rahat? Jälkimmäinen on todennäköisempää.

IMG_1558

Junassa ei ollut kuulutuksia eikä meille kerrottu, että meillä olisi yksi junanvaihto. Ajoimme 60 kilometriä sivuun väärälle asemalle. Bussiin taas ja takaisin risteysasemalle. Ei ollut huono juttu, koska matkalla näimme valtavan sotilaiden koulutuskeskuksen. Uudet rakennukset ja ulkoliikuntapaikat. Olisi varmaankin ollut vielä jäähallikin jos sotilaissa olisi ollut jääkiekkoilijoita. Noin sata kilometriä ennen määränpäätä, aloimme näkemään sitä mitä olimmekin pelännet. Sotilasajoneuvoja ja aseistautuneita sotilaita oli joka puolella.

Kello taisi olla noin 17, kun pääsimme vihdoin Trincomaleehen. Kaikki isot risteykset olivat sotilaiden vartioimia, ja syy siihen löytyy tästä tarinasta. Otimme tuk-tukin, ja ihan onneksemme meidät ohjattiin tamilien ylläpitämään rantahotelliin. Tämä sen vuoksi, että minulla olisi ehkä mahdollisuus saada haastatella tamiliväestöä ja saada todellinen kuva tämän hetkisestä tilanteesta tästä suuresta “keskitysleiristä”. Hotellille pääsimme hetkessä, ja meitä tuli vastaan kolmikymppinen tamili, joka alkoi ystävällisesti pokkuroimaan meille. Hän haki juosten avaimet ja ohjasi meidät huoneisiin. Syy käytökseen selvisi myöhemmin. Kerroimme hänelle matkasuunnitelmasta ja siitä, että halusimme käydä Vavuniyan kaupungissa, jossa käytiin vuonna 2009 viimeisiä taisteluita. Poika kertoi tutusta tamilista, jolla on ilmastoitu pakettiauto. Mies puhuu hyvin englantia, ja hänellä on tarinoita. Sovimme, että seuraavana aamuna lähdemme tantereelle.

Uni maistui, eikä mieleenkään tullut lähteä illalla minnekään discoon. Eikä siellä ollutkaan yhtään sellaista. Upea aamu valkeni, ja bussi tuli sovitusti. Kuski puhui todella hyvää englantia, ja syykin selvisi hyvin nopeasti. Hän kertoi heti aluksi, että vuonna 2001 tamileita kerättiin suoja-alueelle kaupungissa. Hän kertoi olleensa hetken aikaa alueella mutta vaistonneensa, että jotain on pahasti pielessä. Välittömästi hän oli paennut suoja-alueelta perheensä kanssa ja kävellyt sata kilometriä pohjoiseen. Samana iltana oli hallitus pommittanut suoja-aluetta, ja useita kymmeniä tamileita oli saanut surmansa. Samana vuonna hän maksoi 1,3 miljoonaa rupia eräälle taholle ja lensi Ranskaan ja sieltä edelleen Englantiin. Perhe pääsi Intian kautta Englantiin kaksi vuotta myöhemmin.

Samalle alueelle hallitus houkuttelee singaleesiä maksamalla heille rahallista tukea ja syöttämällä sotilaille ilmaista Silagraa, paikallista potenssilääkettä jotta väki sekottuisi ja alueelle saataisiin valtaenemmistö singlaheesejä.

Lähdimme ajamaan rannikkoa pitkin kohti pohjoista. Ajettuamme noin 15 kilometriä huomasimme, että se mitä olimme nähneet tv-dokumentissa ja kuulleet tilanteesta piti täysin paikkansa vaikka halllitus väittää toisin. Tie oli sotilaiden vartioima, ja kaikki asutus oli hävitetty. Talot joissa tamilit olivat aiemmin asuneet ja harjoittaneet elinkeinoaan. Tamilit oli pakkosiirretty kaupunkiin surkeisiin olosuhteisiin ja kovaan kontrolliin. Joukkokokoontumiset ovat kielletty ja sotilaat ja poliisit valvovat, että yli kuuden hengen ryhmiä ei kokoonnu. Samalle alueelle hallitus houkuttelee singaleesiä maksamalla heille rahallista tukea ja syöttämällä sotilaille ilmaista Silagraa, paikallista potenssilääkettä jotta väki sekottuisi ja alueelle saataisiin valtaenemmistö singlaheesejä.

IMG_1586

IMG_1606

Hiljainen oli kylätie, kun käännyimme sisämaahan ajettuamme 60 kilometriä. Sama näkymä: siellä tällä oli taloja joissa asui singhaleesejä. Luonto oli peittänyt hävitettyjen talojen rauniot ja sodan jäljet. Saavuimme päivällä Vavuniyan kaupunkiin, jossa halusin nähdä sairaalan jota hallitus pommitti tuhoisin seurauksin ja surmasi lukuisia siviilejä. Ensimmäinen silmiinpistävä huomio oli, että buddhatemppeleitä oli rakenteilla, ja pieni kaupunki oli täysin sotilaiden ja poliisien valvonnassa. Menimme kahvilaan, ja sen pitäjä kertoi olevansa singhaleesi ja muuttaneensa kaupunkiin maalta pitämään kahvilaa. Ei tietotoimiston mukaan ole ollut vapaaehtoinen muutto, vaan taas on hallituksella ollut tarkoitus saada se “oikea väestö” oikeaan paikkaan. Paikannettiin kuskin avulla pommitettu sairaala, mutta sen paikalle oli rakennettu täysin uusi nopealla aikataululla, eikä sodan jälkiä ollut havaittavissa missään.

IMG_1589

Kysyin tietotoimistolta mahdollisista joukkohaudoista ja siitä, miten ne löydetään. Mietimme hetken ja huomasimme, että jos näille alueille tuotaisiin ruumiskoira, tulisi koira varmaan hulluksi. Todellisuudessa niitä hautoja on runsaasti. Eräs arvio on, että tapettuja on 200000-300000. Kuka tietää lopullisen luvun.

Valtion tv-kanavalla pyörii ohjelma, jossa on kolme tyhjää ihmishahmoa ja puhelinnumero, jonne voi tehdä ilmoituksen valtiolle vastenmielisestä henkilöstä.

Käänsimme keulan kohti etelää Horowupotaanan kaupunkiin. Näkymät olivat samanlaiset kuin koko matkan aikana. Matkalla tietotoimisto kertoi, että sodan aikana hänen veljensä haettiin kotoa, eikä hän koskaan palannut. Valkoinen auto haki hänet ja myöhemmin hänen siskonsa miehen, eikä heistä koskaan kuulunut mitään. Samanlaista tapahtuu edelleenkin, ja valtion tv-kanavalla pyörii ohjelma, jossa on kolme tyhjää ihmishahmoa ja puhelinnumero, jonne voi tehdä ilmoituksen valtiolle vastenmielisestä henkilöstä. Ilmiannosta maksetaan tietenkin palkkio.

IMG_1595

Käsitys siitä, mitä todellakin itärannikolla tapahtuu vahvistui entisestään kun lähestyimme Tricomaleetä. Tienvarrella havaitsimme suomalaisten rahottamia Rauma-taloja. Katolla luki tiileissä “Rauma”. Pysähdyimme jututtamaan asukkaita, ja he olivat kaikki singhaleesejä. Kun kysyin missä tamilit asuvat nyt, sain vastaukseksi että he ovat “muuttaneet” kaupunkiin. Tienvarrella ollut tamiliasutus oli jyrätty puskutraktoreilla ja luonto peitti kaikki rauniot. Kaikesta räikein esimerkki tamilien kulttuurin tuhoamisesta oli vielä edessä, kun pääsimme seitsemälle kuumalle kaivolle, jossa ohut maankuori päästää suihkunlämmintä vettä kaivoon.

IMG_1597

Paikka on suosittu kylpypaikka paikallisille. Sotilaat myivät lippuja nähtävyydelle. Minulle kerrottiin, että aiemmmin siellä oli hindutemppeli, mutta nyt siitä ei ollut jäljellä kuin rauniot. Vieressä oli surkea varastorakennus, jonne oli kyhätty alistavan näköinen kivikasa hinduille. Kun seurasin sieltä tulevia alistuneen, häpeävän ja itkuisen näköisiä hinduja en voinut muuta kuin ihmetellä tällaista julmuutta hallituksen taholta. Talolta johti risuista tehty käytävä parkkipaikalle jonne ihmiset poistuivat. Paikalle rakennettiin parhaillaan uutta buddhatemppeliä, niinpä tietenkin.

IMG_1598

Palasimme pitkän päivän päätteksi hotellille ja päätimme rentoutua parin kaljan ja tupenpeluun merkeissä. Niinpä, Arto ja Janne menivät tuppeen 28.02.2014. Tuppeen heidät laittoivat Pekka ja Irma.

Myöhemmin pääsin vielä jututtamaan hotellinpitäjää, joka sanoi meille, että näitte reissussa varmasti mitä täällä tapahtuu. Hän kertoi myöskin, että aina toisinaan hotellille tulee poliiseja ja sotilaita ryyppäämään ja ruokailemaan, tietenkin ilmaiseksi. Illan päätteksi he vielä tyhjentävät kassan lähtiessään. Rahaa pitää olla kassassa vähintään 60.000 rs ja ainakin se viedään. Ystävällisesti mies pyysi YK:ta heitä auttamaan keinolla millä hyvänsä. Kerroin meillä näytetystä dokumentista ja hän kertoi, että se on vasta jäävuoren huippu ja että siellä on ihmisillä paljon videomateriaalia ja kuvia teloituksista, mutta niiden saaminen julkisuuteen on hengellä leikkimistä. Kehenkään kun ei voi luottaa.

IMG_1617

Hotellin pihalla olevissa palmuissa oli kranaattien tekemiä jälkiä reikiä. Silläkin paikalla oli aikanaan käyty kiivaita taisteluita. Näimme ja kuulimme omin silmin sen, mitä olimme tulleet hakemaan. Käynnissä on totaalinen etninen puhdistus. Kaupunki on muuttunut hyvin väkivaltaiseksi ja levottomaksi. Tamilit on ajettu ahtaalle tarkkaan kontrolliin. Heiltä on viety työt, kulttuuri, vapaus ja uskonto. Kun kävimme kaupungin eräässä paikallisessa rukapaikassa oli se täynnä nuoria tamilimiehiä. Eräs kertoi, että heillä ei ole muuta tekemistä ryyppääminen. Tämä ikävä asia näkyi katukuvassa toisin kuin muisssa käymissämme kaupungeissa.

Olimpa ensimmäisen kerran lentoasemalla, jossa matkustajat punnittiin.

IMG_1622

Rupesimme selvittämään miten pääsemme takaisin vähän helpommin. Ulkoministeriön sivuilla luki, että maan sisäinen lentoliikenne ei ole toiminnassa ja että turisteja neuvottiin käyttämään mieluimmin vuokrattuja yksityisiä pikkubusseja kuin julkisia junia ja busseja. Ilmeisesti käynnissä on jotain mitä me emme tiedä. Hotellilla kuitenkin kerrottiin, että armeija järjestää lentoja Colombon eteläpuolella sijaitsevaan sotilastukikohtaan kahdesti viikossa. Kävimme ostamassa lentoliput hintaan 39 euroa ja jäimme vielä yhdeksi yöksi kaupunkiin, koska matkaamme mieluimmin koneella 45 minuuttia kuin junalla 12 tuntia. Seuraavana iltapäivänä kentälle ja uudehko potkurikone lennätti meidät turvallisesti lähemmäs Hikkawaduota. Olimpa ensimmäisen kerran lentoasemalla, jossa matkustajat punnittiin. Kone oli sellainen 30-paikkainen, joten tasapaino piti olla kunnossa. Ettei lähde sakkaamaan.

IMG_1634

IMG_1651

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s