Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, Arton perhe pidätettiin vuonna 2001. Heidät vietiin Gallen vankilaan. Arto ohjattiin ensimmäiseksi yöksi isoon peltihalliin joka oli erittäin kuuma ja siivoton. Hallissa oli noin 200 vankia, ja tarpeet tehtiin hallin nurkkaan. Arton vaimo ja 6-vuotias tyttö vietiin naisten osastolle jossa oli samankaltaiset olosuhteet. Seuraavana aamuna Arto siirrettiin selliin jossa oli 12 muuta vankia. Selli oli kooltaan 10 neliötä ja vangit pääasiassa paikallisia.
Yöllä vartijat toimittivat huumeita, alkoholia ja mitä vain tarvittiin.
Pian Arto sai huomata, että rahalla saa kaikkea. Yöllä vartijat toimittivat huumeita, alkoholia ja mitä vain tarvittiin. Aineet tulivat vankilan ulkopuolelta, ja vartijoille maksettiin niiden toimittamisesta. Kaikkein kamalinta oli se, että yöllä vankilaan tuotiin paikallisesta nuorisovankilasta poikia joita vangit saivat maksusta käyttää hyväkseen. Maksu meni tietenkin vartijoille.
Muutaman yön jälkeen tuli siirto avoselliin, jossa oli 100-150 vankia. Selli oli kuuma, ja nukkuminen tapahtui kovalla kivilattialla. Aamulla oli aina luvunlasku ja sen jälkeen alkeellinen aamupala. Vankilan ulkopuolelta oli mahdollisuus saada muuta ruokaa tapaamistunnin aikana.
Veri valui alla olevaan kaukaloon joka on peräisin 1800-luvulta jolloin britit rakensivat vankilan.
Kuri ja järjestys oli kova, ja peseytyminen tapahtui ryhmissä. Vettä oli noin 6 litraa vankia kohden. Jos joku rikkoi näitä sääntöjä vartijat hakkasivat kepeillä. Mikäli vanki etuili ruokajonossa, laitettiin hänet polvilleen ja hakatiin kepillä. Siinä hän joutui olemaan samassa asennossa koko päivän. Suuremmista rikkomuksista vanki vietiin rangaistussellin, jossa hänet sidottiin käsistä kattoon ja hakatiin surutta. Veri valui alla olevaan kaukaloon joka on peräisin 1800-luvulta jolloin britit rakensivat vankilan.
Ehkä oikea nimitys olisi vääryyslaitos.
Oikeudenkäynti alkoi läheisessä oikeustalossa jonne vangit kuljetettiin kahleissa vankilabussilla. Käsittelyn ajaksi kahleet irroitettiin, ja vanki vietiin korokkeelle. Pidätetty ei saanut kysyä mitään eikä häneltä kysytty mitään. Tuomarina, syyttäjänä ja syytetyn puolustajana saattoi olla sama henkilö. Istuinpaikka vaan vaihtui välillä. Ehkä oikea nimitys olisi vääryyslaitos.
Kun kävin tutustumassa oikeustalon ulkopuolella havaitsin siellä suuren joukon ihmisiä. Osa oli vankien omaisia mutta suurin osa oli niin kutsuttuja sijaiskärsijöitä. Vangilla on mahdollisuus pienemmissä rikoksissa ostaa sijaiskärsijä tuomiolleen. Maksu suoritetaan tuomarille, joka tietenkin ottaa osan rahasta ilman kuittia. Suurin osa vangeista on ihan syyttä vangittuna, ja joukossa on paljon poliittisia vankeja. Oikeudenkäyntiä pitkitetään tahallaan, eli kysymyksessä on puhtaasti rahastus. Jos sortuu palkkaamaan itselleen asianajajan, pitkittyy juttu entisestään.
Salakuljettajat myöskin surmaavat matkan aikana pakolaisia sitomalla heitä nippuun ja nakkaamalla mereen.
Arto joutui asian takia istumaan useaan otteeseen, ja juhannus 2002 meni sellissä seuranaan pakistanilaisia jotka tulivat Sri Lankaan lentäen. He olivat maksaneet pääsystä laivalla Italiaan 2000 euroa, mutta rannikkovartiosto otti rahat itselleen, ja pojat pantiin vankilaan. Viranomaiset päästävät tarkoituksella osan loikkareista lähtemään maasta jotta hyviä uutisia kantautuisi kotimaahan ja ihmiskauppa jatkuisi. Salakuljettajat myöskin surmaavat matkan aikana pakolaisia sitomalla heitä nippuun ja nakkaamalla mereen. Täällä väitetään, että Italian viranomaiset ovat mukana tässä ihmiskaupassa, ja siinä liikkuu iso raha. Italiassa jos pystyy piileskelemään 5 vuotta, karkotusta ei tehdä.
Tämä ikimuistoinen juhannus oli viimeinen Arton reissu vankilaan. Mielenvirkeyttä Arto piti yllä juhannusaattona opettamalla pakistanilaisille suomenkielisen laulun Juhannus on meillä herttainen, kirkas taivas on sininen. Viimeisessä oikeudenkäynnissä Arto joutui allekirjoittamaan paperin, jossa hän luopui kaikista vahingonkorvausvaatimuksista ja kaikesta omaisuudestaan. Tämä tarina on tosi.
pekkapirttikoski 